Tausta
Aleksandr Paisov syntyi vuonna 1962 Tuapsessa (Krasnodarin alue). Myöhemmin perhe muutti Zvenigorodiin (Moskovan alue), missä Aleksandr valmistui koulusta vuonna 1980. Kahdeksanvuotiaasta lähtien hän harrasti akrobatiaa kansan sirkuksessa.
Kun Aleksandr oli kaksivuotias, hänen isänsä jätti perheen. Äiti joutui työskentelemään useassa työssä, joten isoäiti osallistui aktiivisesti Aleksandrin kasvatukseen. Koulutukseltaan opettaja, isoäiti työskenteli opettajana, apulaisjohtajana ja koulun johtajana eri puolilla Neuvostoliittoa. Isoäiti opetti lapsenlapselleen moraalisia arvoja ja työntekoa.
Armeijan jälkeen Aleksandr pääsi Moskovan automekaaniseen instituuttiin polttomoottoreiden konstruktiotiedekuntaan. Perhetilanne vaati Aleksandria aloittamaan työskentelyn – kolmannen vuoden keskeyttämisen jälkeen hän työskenteli kuljettajana ja vuodesta 1986 lähtien hän ajoi päivittäin eri merkkisiä autoja ja busseja.
Aleksandr meni naimisiin, ja hänellä syntyi tytär, jota hän pyrki kasvattamaan, kuten isoäiti ja äiti olivat häntä kasvattaneet – kunnioittamaan moraalisia arvoja.
Nuoresta iästä lähtien Aleksandria kiinnostivat oikeudenmukaisuuden ja hyvyyden kysymykset. Hän huomasi, että Raamatun lukeminen auttaa ihmisiä tulemaan lempeämmiksi ja myötätuntoisemmiksi, ja äitinsä esimerkin mukaisesti hän alkoi tutkia sitä itse. Vuonna 2001 hänestä tuli Jehovan todistaja.
Ystävät arvostavat Aleksandria hänen auttamishalukkuudestaan, rohkeudestaan ja ystävällisyydestään. Vapaa-ajallaan hän pitää saunassa käymisestä ja ulkoilusta.
Ennen rikossyytettä uskovainen työskenteli postin eläkeosastolla. Hän joutui lisäksi tekemään töitä kuriirina, koska vakituinen palkka ei aina riittänyt – viimeiset 25 vuotta hän huolehti ikääntyneestä äidistään, joka on II ryhmän vammautunut. Kaikki, alkaen siivouksesta ja ruoanlaitosta sekä kalliiden lääkkeiden ottamisen valvontaan, oli hänen vastuullaan. Rikossyytteen vuoksi Aleksandrin äidin terveydentila heikkeni merkittävästi.
Viimeisessä puheenvuorossaan oikeudessa Aleksandr Paisov sanoi: ”Olen hyvin kiitollinen tyttärelleni, joka kiireestään ja väsymyksestään huolimatta tukee minua sekä emotionaalisesti että fyysisesti, huolehtien minusta vankeudessa… Haluan jatkaa huolehtimista äidistäni ja olla osallisena rakkaan tyttäreni ja lapsenlapseni elämässä.” Silti tuomioistuin määräsi hänelle rangaistuksen, joka johti todelliseen vankeuteen.